Lontoolainen peruspubi
Kaikki tuntevat perusbrittiläisen pubin. Siis sen tummalla puulla ja nuhjuisella sametilla sisustetun kuppilan, jossa katsotaan isolta skriiniltä futista ja syödään rasvaista pubiruokaa.
Harva tietää, että suurin osa näistä pubeista kuuluu kahteen suureen ketjuun tai on parin jättipanimon omistamia. Pubien pitäjät ovat kuin torppareita omissa pubeissaan: heidän on pakko myydä suurten panimoiden tuotteitta ja maksaa kohtuuttomia vuokria. Pubin pitäjälle ei käteen jää vuokran ja palkkojen maksun jälkeen usein muuta kuin känsiä ja jännetuppitulehdus. Tilanne on ikävä Englannin olutkulttuurille sekä tietenkin pubien isännille ja emännille.
Kuitenkin pieni toivon kipinä syttyi viime vuonna, kun parlamentti hyväksyi hieman yllättäenkin lain, joka takaa pubin pitäjille mahdollisuuden hankkia pienpanimoiden tuotteita markkinahintaan sekä teki mahdolliseksi vuokrien vuosittaisen tarkastuksen markkinahintoja vastaavaksi. Tämä uusi laki tullee osaltaan elvyttämään englantilaista olutkulttuuria ja parantamaan pienpanimojen asemaa sekä turvaamaan pubien tulevaisuuden.
Toisaalta monet pubit on jo nyt hävitetty pois uusien talojen tieltä. Pubin pitäminen ei ole niin tuottoisaa puuhaa Lontoossa kuin grynderiksi ryhtyminen. Tonttimaa on järjettömän hintaista. Pubin tilalle voi rakentaa pienen kerrostalon ja myydä asunnot kovalla hinnalla. Tämä äkkirikastumisen mahdollisuus on houkuttanut monia kiinteistöjen omistajista.
Kävimme huhtikuussa Lontoossa ollessamme yli kahdessakymmenessä pubissa. Joukossa oli useita helmiä, mutta tällä kertaa blogissa pääsevät esittelyyn omat suosikkimme: Euston Pub, The Rake ja Camden Breweryn pubi. Ei mitään perusenglantilasia juottoloita yksikään. Ei samettia. Ei edes puupaneeleita.
Euston Tap – Pubien aatelia
Euston Pub sijaitsee aivan Eustonin aseman läheisyydessä. Kävelymatkan päässä on myös Euston Squaren metroasema ja valtava Kings Crossin /St. Pancrasin asemakompleksi. Perille on siis helppo päästä oikeastaan mistä päin kaupunkia tahansa. Pubi on saneerattu vanhaan junien ohjaustorniin. Tien toisella puolella on identtisessä kivirakennuksessa Cider Tap, joka on kaikkien siiderinystävien mekka. Euston Pubissa on hanaoluita lähes 30 ja pulloissa ainakin kaksinkertainen määrä. Oluet ovat pääosin pienpanimoiden tuotteita ympäri englantia. Vaihtuvuus on kova, joten kannattaa kysyä kyypparin suositusta. Me keskityimme pubin real ale -tarjontaan. Real-hanojakin oli mahtavat kahdeksan. Erikoismaininnan ansaitsee tässä blogissakin arvosteltu Liverpool Craftin American ale.
The Rake-pubi taas on useasti valittu Lontoon parhaaksi käsityöläisolutpubiksi.Tarjolla oli vierailumme aikaan lähes parikymmentä hanaolutta ja lukuisa määrä pullo-oluita, verkkosivujen mukaan kaikkiaan 130 sorttia. Oluista erikoismaininnan ansaitsee yllättäen jenkkiläisen Anchor panimon Saaremaa-olut, joka mainosti itseään Traditional Estonian Craft beerinä. Olut oli oikein maistuva.The Rake sijaitsee lyhen kävelymatkan päässä London Bridgen metroasemasta. Suositus myös aivan pubin vierestä aukeavalla Borough Marketille. Sieltä voi ostaa päiväaikaan pienyrittäjien herkkuja juustoista purilaisiin ja perinneleipomuksiin.
Kolmantena pieni esittely Camden Breweryn panimoravintolasta. Panimo pubeineen sijaitsee nimensä mukaisesti Camdenin kaupunginosassa rautatiesillan alla, suoraan Kentish Town West- aseman alapuolella. Lähin metroasema on Chalk Farm. Tämä nopeasti kasvanut käsityöläispanimo kehittää jatkuvasti uusia oluita. Paikka on hyvin askeettisesti – lue: trendikkäästi – sisustettu. Panimo on kasvanut ulos tiloistaan, käymisastioita oli pitkä rivi panimon ulkopuolella. Camden Brewerin kuuluisaa olutta on Helles ja myydyintä on Pale Ale. Molemmat olivat aavistuksen vetisiä, mutta muuten kelpo oluita. Purtavaa voi käydä hakemassa naapurikahvilasta, siellä tarjolla monenmoisia voileipiä ja muita leivonnaisia.
Vaikka pubit ovat hupenemassa kaupungista, on niitä vielä jäljellä lähes joka kadunkulmassa tai ainakin joka kolmannessa. Useat niistä mainostavat olevan Lontoon vanhimpia juottoloita. Mekin kävimme ainakin kolmessa pubissa, jotka kukin ylpeilvät tällä saavutuksella.
Yleensä parhaimmat jutut kuulee omassa korttelipubissa. Ei siis tarvitse lähteä hotellilta kauas, jos haluaa kuulla paikallisten tarinoita ja isojen panimojen Real Alet kelpaavat.
Me saimme iloksemme sisäpiiritietoa Lontoon oluttrendeistä ja viimeaikojen kuulumisista kaupungissa liki 20 vuotta asuneelta Antilta, toisen bloggarin lapsuudenystävältä. Kiitos Antti vinkeistä ja hyvästä seurasta! Cheers!
Olut päivässä 