Reinheitsgebot eli puhtausmääräys on Baijerissa, Ingolstadtissa 23. huhtikuuta 1516 annettu laki, joka määritteli oluen valmistusaineiksi veden, ohran ja humalan, sekä myyntihinnan kolpakolle eli Massille. Hinta oli 1-2 penniä silloista rahaa. Tosin jo 1500-luvulla tehtiin myös vehnäoluita, joten lakia ei silloinkaan täysin noudatettu. Laki kumottiin 1987 silloisessa Länsi-Sakssa. Nykyisin olueeseen voidaan Saksassakin laittaa luvallisesti mm. ruokosokeria ja vehnämallasta. 1500-luvulla ei osattu vielä erotella hiivaa, vaan oluen käyttämiseen käytettiin edellisen satsin sakkaa tai villihiivoja, joita saatiin jättämällä käymisastia avoimeksi. Nykyisin hiiva on yksi panimoiden tarkemmin varjeltuja salaisuuksia. Saksassa useat panimot mainostavat vieläkin valmistavansa oluensa puhtausmääräyksen mukaisesti. Sokerin lisääminen on monelle saksalaispanimolle suuri synti.
Bloginpitäjällä on tapana käydä maailman yksillä maailman suurimmista ruokamessuista eli Berliinin Grühne Wochella (www.gruenewoche.de). Aikoinani – aloittelevana ja varsin vähätietoisena olutharrastajana – löysin sieltä loistavan makeanmakuisen oluen. Tyhmänä kysyin itse panimomestarilta, että onko olueeseen lisätty sokeria. Seurasi paljon puhuva hiljaisuus. Anteeksi annettiin, kun tumpelo kysyjä osoittautui suomalaiseksi. Kävin tänä vuonna uudestaan messuilla ja pääsin arvioimaan tuon porua herättäneen oluen.
Vaikka puhtausmääräys ei ole tae hyvästä oluesta, niin minun mielestäni ”puhdas” olut on usein parasta. Hyvään olueeseen riittävät vain vesi, mallas, humala ja hiiva, niin a vot vai pitäisikö sanoa prost.
Olut päivässä 
Paluuviite: Päivä 62: Keisari Münchener – Nokian Panimo | Olut päivässä